Meteora
4.-5.5.18
Pohjois-Kreikasta oli mielikuva, että seutu on vuoristoista ja tiet kurvailevat rinteillä - ja ajomatka on pelkkää maisemien ihailua... maisemia kyllä ihailtiin, mutta tiet, ja varsin hyvät, kulkivat laaksossa ja vuoret siintelivät jossain kaukaisuudessa. Länsi-Makedonian maisema oli vehreää maanviljelysaluetta, peltoja, oliivi- ja hedelmäpuita sekä tiheitä lehtipuumetsiä. Liikennettä sopivasti eli hyvinkin rauhalliseen tahtiin pääsimme etenemään. Suuntana meillä oli Kreikan keskiosa, Thessalian Pindos-vuoristoon kuuluva Meteoran luontoalue luostareineen. Sään puolesta oli sopiva päivä ajamiseen, lämpötila +25 asteen tietämillä ja puolipilvinen päivä. Rajalta Meteoraan matkaa kertyi 200 km.
Meteora on ortodoksinen luostarialue, jossa sijaitsee nykyään kuusi toimivaa luostaria luonnon muovaamien kalliopaasien päällä, vaikeakulkuisten kallioiden huipuilla. Lisäksi vuorilla on muutamia asumattomia ja osittain raunioituneita luostareita sekä erakkojen luolia ja erakkomajoja. Luostarit ovat peräsin 1300-1500-luvuilta, ensimmäiset erakkomunkit asettautuivat alueelle kuitenkin jo 1000 -1100-luvulla. Kalampakan kaupunki ja Kastrakin kylä sijaitsevat Meteoran juurella, Kalampaka on näistä suurempi, Kastraki hieman idyllisempi - molemmista löytyy runsaasti monentasoisia majoituspalveluita, tavernoita, kahviloita, matkamuistomyymälöitä. ikonikauppoja jne. Majapaikkamme sijaitsi Kalampakan puolella.
Saapuessamme Kalampakaan iltapäivä oli jo sen verran pitkällä, että lykkäsimme luostarikierroksen seuraavana aamuun. Liikkeelle oli lähdettävä hyvissä ajoin, sillä odotettavissa oli, että pyhiinvaeltajia ja muita turisteja olisi liikkeelle runsaasti, kyseessä oli myös Unescon maailmanperintökohde (jälleen yksi). Rengastie, rakennettu 1920-luvulla, oli kapeanlainen ja n 10 km pitkä ja kummastakin kylästä pääsi nousemaan vuorille. Oli pienoista arpapeliä, mitä kautta matkaajat ja bussit nousisivat rinteille ja kohteisiin - onnistuimme kuitenkin valitsemaan oikean suunnan, Kalampakasta lähtevän, meidän edellä kiemurteli vain yksi bussi, muutama auto ja vespa. Ensimmäisestä pysähdyspaikasta näki kauas: ensinnäkin huikeita huippuja, kivipaasien päällä kohoavat luostarit ja myös rinteisiin parkkeeratun bussirivistön. Nopeasti laskettuna noin 20 linja-autoa, joissa ehkä 20-40 matkustajaa kussakin eli satoja matkalaisia, ja päivän mittaan saapuisi lisää väkeä. Jossain vaiheessa siis kohtaisimme väentungoksen!
Kävimme kolmessa luostarissa. Pyhän Kolminaisuuden (Agia Triada) luostariin oli kohtuullinen kävelymatka,ensin helppokulkuista rinnepolkua alas ja sitten kapeita portaita ylös, välillä portaat kulkivat kallion sisällä ja vuoren reunamaa pitkin. Portailla oli kyllä riittävästi pituutta ja nousua! Ennen käytössä oli tikapuut ja vinssattava verkko, nyt sillat ja kallioon hakatut portaat helpottivat kulkua ja tavaraliikenne hoitui vaijerihissin avulla. Luostarissa oli kaksi kirkkoa, joista toinen pieni ja pyöreä, kummassakin upeat ikoniseinät, ja takapihalta tietenkin huikea maisemat. James Bond "Erittäin salainen" (For Your Eyes Only) seikkaili elokuvan loppuhuipennuksissa tämän luostarin maisemissa eikä James tietenkään kipittänyt portaita pitkin.
Pyhän Stefanoksen luostariin pääsi suoraan parkkipaikalta, kaksi kirkkoa sekä hieno puutarha.
Suuren Meteoron luostariin pääsy, alueen suurin ja vanhin luostareista, vaati ensin laskeutumisen alas kalliopylväiden väliin, ja sen jälkeen riittikin kiivettävää jykkiä portaita pitkin ylös. Huipulla sijaitsi jälleen hämyinen pääkirkko ikoniseinineen, täältä löytyi myös ikonimuseo sekä etnografinen museo ja sota-aiheisia litografioita. Vanha keittiö ja kellari tammitynnyreineen kertoivat entisestä luostarielämästä.
Kävimme kolmessa luostarissa. Pyhän Kolminaisuuden (Agia Triada) luostariin oli kohtuullinen kävelymatka,ensin helppokulkuista rinnepolkua alas ja sitten kapeita portaita ylös, välillä portaat kulkivat kallion sisällä ja vuoren reunamaa pitkin. Portailla oli kyllä riittävästi pituutta ja nousua! Ennen käytössä oli tikapuut ja vinssattava verkko, nyt sillat ja kallioon hakatut portaat helpottivat kulkua ja tavaraliikenne hoitui vaijerihissin avulla. Luostarissa oli kaksi kirkkoa, joista toinen pieni ja pyöreä, kummassakin upeat ikoniseinät, ja takapihalta tietenkin huikea maisemat. James Bond "Erittäin salainen" (For Your Eyes Only) seikkaili elokuvan loppuhuipennuksissa tämän luostarin maisemissa eikä James tietenkään kipittänyt portaita pitkin.
Pyhän Stefanoksen luostariin pääsi suoraan parkkipaikalta, kaksi kirkkoa sekä hieno puutarha.
Suuren Meteoron luostariin pääsy, alueen suurin ja vanhin luostareista, vaati ensin laskeutumisen alas kalliopylväiden väliin, ja sen jälkeen riittikin kiivettävää jykkiä portaita pitkin ylös. Huipulla sijaitsi jälleen hämyinen pääkirkko ikoniseinineen, täältä löytyi myös ikonimuseo sekä etnografinen museo ja sota-aiheisia litografioita. Vanha keittiö ja kellari tammitynnyreineen kertoivat entisestä luostarielämästä.
Luostareiden terrasseilta ja tasanteilta pääsi ihailemaan maisemia, kalliopilareiden korkeus on keskimäärin n. 300 m, korkeimmat jopa yli 600 m, alhaalla Kalampaka ja Thessalian laakea tasanko, toisaalla Pindos-vuoret. Rengastien varrella oli myös muutamia levähdysalueita maisemien ihailuun.
Pääsymaksu kuhunkin luostariin oli 3€/hlö, paikalliset eivät mielestäni maksaneet mitään. Varsinaisia luostarin asukkaita ei näkynyt lukuunottamatta muutamia nunnia lippukassoilla ja myymälöissä. Luostarit ovat yleisölle vain osittain avoimia, oli useita suljettuja portteja ja lukittuja ovia, niiden takana ehkä elämää. Puutarhat ja kasvimaat kukoistivat.
Päivä kului nopeasti kierrellessä näissä muutamassa kohteessa, väentungos oli kohtalainen, portaiden kiipeilyurakka karsi väkeä, osa jäi mielummin kuvailemaan luostareita parkkapaikalta.
Auringonpaiste katosi iltapäivällä harmauden taakse, joissakin aukioloajoissa oli poikkeavuuksia netistä löytyneisiin tietoihin, voimassa piti olla kesäaukioloajat, mutta mm. nunnaluostari eli vielä talviajassa. Ei ennätetty sisään. Sade kasteli, ja palasimme alas kaupunkiin. Meteoran huiput katosivat raskaiden pilvien taakse ja paikka näytti sateessa hyvin mystiseltä.
Pääsymaksu kuhunkin luostariin oli 3€/hlö, paikalliset eivät mielestäni maksaneet mitään. Varsinaisia luostarin asukkaita ei näkynyt lukuunottamatta muutamia nunnia lippukassoilla ja myymälöissä. Luostarit ovat yleisölle vain osittain avoimia, oli useita suljettuja portteja ja lukittuja ovia, niiden takana ehkä elämää. Puutarhat ja kasvimaat kukoistivat.
Auringonpaiste katosi iltapäivällä harmauden taakse, joissakin aukioloajoissa oli poikkeavuuksia netistä löytyneisiin tietoihin, voimassa piti olla kesäaukioloajat, mutta mm. nunnaluostari eli vielä talviajassa. Ei ennätetty sisään. Sade kasteli, ja palasimme alas kaupunkiin. Meteoran huiput katosivat raskaiden pilvien taakse ja paikka näytti sateessa hyvin mystiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti