torstai 3. toukokuuta 2018

Adrianmeren rantamilla

ITALIA, SAN MARINO
Milano, Rimini, San Marino, Silvi Marina, Vieste, Bari
25.4.-29.4.18

Kevätretkemme alkoi jälleen Milanosta huhtikuun viimeisellä viikolla. Saapumispäivämme ja pyörän noutopäivä 25.4. sattui olemaan Italian vapautumisen juhla (Liberzione) ja italialaisten vapaapäivä, onneksi Niinivirta järjesti päivystyksen terminaaliin  klo 10 - 13 väliseksi ajaksi. Malpensan kentältä oli siis kiirehdittävä pikimmiten terminaaliin, ja puolen päivän aikaan kolkuttelimme rautaportteja Milanon Tribianossa.




Pihalla harrikan pakkauspuuhissa oli  toinenkin pariskunta.Trukki kiikutti kulkupelimme pihalle, pientä pakkailua ja järjestelyä, vaatteiden vaihtoa ja hetki rupattelua helteessä. Kemiläiset lähtivät Comojärvelle ja me suuntasimme Adrianmeren rannikolle kohti Riminiä. Vapaapäivästä johtuen liikenne pikkuteillä oli verkkaista, mutta rajoituksista ja sadoista liikenneympyröistä johtuen hidasta. Illan suussa, rannikkoa lähestyttäessä, vastaantulevien kaista oli tukossa kymmenien kilometrien mittaisen matkan, vapaapäivän viettäjät palasivat rannoilta, ja lopulta oma eteneminenkin rannikon suuntaan muuttui matelemiseksi. Motoristien ajotapa oli  kaistasurffailua ja keskiviivalla ajamista, vastaantulijat väistivät hieman samoin kuin ohitettavat, ja pienen empimisen jälkeen seurasimme esimerkkiä. Puikkelehdimme autoletkan ohi aina kun vain tilanne salli, 350 km:n matkaan kului kuitenkin 7h. 



Lomasesonki oli näköjään jo käynnistymässä, auringonpalvojat olivat  jo rannalta kadonneet, mutta illan rantabileissä oli kunnon vauhti päällä. Hotelleissa oli kuitenkin vielä tarjolla ale-hinnat ja runsaasti valinnanvaraa: River-hotellin lähes ainoina asiakkaina saimme erinomaista palvelua. Ja varpaat tuli uitettua meressä.





Roomalaisten v 268 eKr perustamasta kaupungistä löytyy muutakin kuin upeat hiekkarannat, joten aamulla katsastimme Ponte di Tiberio -sillan ja lampsimme vanhakaupungin kujia pitkin Piazza Tre Martirin torille ja heitimme silmäyksen Arco d'Augusto -riemukaareen sekä toria ympäröiviin upeisiin rakennuksiin. Kävelylenkkiä tuli enemmän kuin kuvittelimme, ajovarusteet niskassa oli helteessä tosi tukalaa, joten takaisin ja tien päälle kohti San Marinoa.






Riministä lilliputtivaltio San Marinoon oli lyhyt ajomatka moottoritietä pitkin, valtion ja kaupungin tunnusmerkit, Monte Titano -vuoren kolme puolustuslinnaketta näkyivät jo pitkän matkan päästä. Tie kiemurteli ylös vuorenrinnettä, oli kurvia toisensa jälkeen, ja tie oli lopulta jo  viemässä alaspäin, joten päättelimme, että itse kaupungissa ollaan. Jalkauduimme Unescon maailmanperintökohteen eli vanhakaupungin mukulakivikaduille. Turisteja oli tietenkin liikkeellä, mutta hyvin kujilla pääsi kulkemaan. Hyvinhoidetun näkösiä kivitaloja, kirkkoja ja museoita,  muureja ja aukioita, runsaasti ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä kuten olettaa saattoikin, turisimin ohella myös pankkisektori oli näkyvästi esillä. Ja se torneille vievä kuja oli koululaisryhmien valtaama, joten lähempi tuttavuus torneihin 1, 2 ja 3 jäi tekemättä. Matkailutoimistosta ostimme matkamuistoleiman (5€) passiin ja torilta jätskit, ja jatkoimme matkaa. 












Palasimme pienen ylimääräisen maaseutukurvailun jälkeen takaisin Riminiin ja etelään vievälle moottoritielle. Seuraava majapaikkamme oli Silvi Marinassa ja tuntui mukavalta ajatukselta ajaa loppumatka, reilut 100 km, rannan tuntumassa vievää pikkutietä pitkin. 
Aika pian selvisi, että tälläisessä kylien läpi ajelussa ei ole mitään järkeä: ensinnäkin liikenneympyröitä on toinen toisensa perään ja ne hidastavat todella kulkemista, toiseksi italiaanojen ajotapa on jotain omaperäistä. Nopeusrajoituksista eikä liikennesäännöistä ei juurikaan vältetä, takaatulija voi ohittaa oikealta, jos on vähänkin tilaa, U-käännös tehdään yllättäen nenän edessä, kiilataan ja kaahataan. Ilta oli jälleen pitkälle ennen kuin saavuimme majapaikkaamme. Ja se "kolarikin" sattui sitten viime metrillä, sillä pyörän peltiboxin nurkka jäi kiinni hotellin portinpieleen...



Kylän aamuruhka tukki jälleen tien, joten moottoritien liittymä oli etsittävä pikimmiten. Ja sitä pitkin matka etenikin nopeasti vihreää ja kukkulaista maastoa sekä merta ihastellessa. Ja reitti muuttui vielä paremmaksi, kun pääsimme Italian "kannuksen", Garganon niemimaan serpentiinitielle. 



Tie vei meidät Viesteen, jonka keskiaikainen vanhakaupunki sijaitsi jyrkällä kalliorintellä. Kaupunkia reunamilla sijaitsivat kalastajasatama ja hienot hiekkarannat, ja eroosion emäkalliosta muovaava  25 m korkea Pizzomunno törötti rantahiekalla Spiaggia del Castello -linnakkeen alapuolella. Vanhakaupunki oli viehättävä kapeine mukulakivikatuineen, linna ja basilika kellotorneineen olivat tienkin olennainen osa kaupunkikuvaa. Uusi kaupunki koostui lukuisista hotelleista, maatalous ja kalastus ovat täälläkin jääneet turismin jalkoihin. Kristallinkirkas merivesi oli lämmintä ja rannat vielä lähes autiot. Joten mikäpä oli lojua hetki rannalla, kapeilla kujilla kierrellessä kertyi askelia roimasti ja portaita riitti myös suuntaan jos toiseen. Ja illalla kaupunki vasta varsinaisesti heräsi eloon, kun ravintolat ja kahvilat täyttyivät  illanviettäjäistä. Täysikuu loisti meren yllä.












Tämä idylli oli jätettävä taakse ja oli siirrtyvä mutkaiselta, mäntypuiden reunustamalta kiemuratieltä alavampiin maisemiin ja Bariin. Maisemiltaan niemireitti oli mielestämme hyvinkin Amalfin rannikkoon verrattavissa, sunnuntai oli houkutellut tielle myös paljon motoristeja.




Barista matkamme jatkui meren yli Albanian Durresiin, laiva lähti illalla vasta klo 22.  Kulutimme aikaa iltapäivällä muutaman tunnin satama-alueen lipunvaihto/parkkialueella. Oli erehdys käydä syömässä alueen pienessä kuppilassa, listalla oli monenlaisia ruokia, joista yksi toisensa jälkeen karsiutui pois kuittauksella "loppu", jäljelle jäi pasta, josta yllätykseksi oli myös "lisukkeet loppu". Pasta tomaattikastikeella ja  pieni kokis maksoivat vaatimattomasti 10€/hlö! Italiankieliset ärräpäät olisivat ollet tarpeen!



Lipuntarkastuksen jälkeen ajomatkaa satamaan kertyi vielä 2 km, laivaan pääsimme kuitenkin jo lähes 2h aikaisemmin. Adriaferriesin AF Marinalla matka (+ hytti/wc/suihku) maksoi 180€,  laivan ravintolan tarjoilu oli sämpylää ja juomia, viihdykettä tarjosivat televisio-ohjelmat ja wifi toimi vielä laivan ollessa satamassa. Lauttaliikenne täällä keskittyy näköjään kulkuvälineiden ja matkustajien siirtämiseen paikasta toiseen eikä mitään risteilyelämyksiä ollut tarjolla. Mutta eipä niitä oltu tultu hakemaankaan! Matka sujui tasaisella kyydillä tyynellä merellä yötä myöten.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti