sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Naisilta pääsy kielletty

KREIKKA
Afytos, Athos, Kavala
6.-9.5.18

Meteora oli reissumme eteläisin paikka, täältä lähdimme pikkuteitä pitkin kohti Thessalonikiaa. Matkalla sivusimme Olymposvuorta ja joitain sen korkeita (yli 2000 m) huippuja. 





Seuraavana siintelikin jo Egeanmeri ja Katerinessa siirryimme moottoritielle. Thessalonikin rantabulevardi Leoforos Nikis oli näköjään paikallisten suosittu vapaa-ajanviettopaikka, kahviloissa ja rantakadulle oli paljon väkeä, ja nopeatempoisen liikenteen mukana ajoimme hujauksessa kaupungin keskustan läpi. Meri kimalteli vielä auringonpaisteessa, mutta rannalla sijaitsevan kaupungin symbolin, Valkoisen tornin, takaa nousivat jo synkät pilvet.




Ja sitten tulikin jo ensimmäinen saderyöppy, joka muuttui kunnon  ukkosmyrskyksi.  Vettä tuli vartin verran tosi paljon, ja jossain moottoritien alamäen lanttokohdassa vettä oli kertynyt tielle pieneksi lammeksi asti. Sateessahan tätä ei huomannut ennen kuin osuimme kohdalle, vesi hulahti kengänvarsista sisään. Onneksi ei tullut vesiliirtoa ja uintireissua!

Ukkosmyrsky meni ohi ja päädyimme Kassandran niemimaalle, Afytosiin, Toroneoslahden rannalle. Afytosin vanha kylä koostui pienistä kivitaloista, kapeista kujista  ja mukulakivikaduista, höysteenä mukavia ravintoloita ja pikku kauppoja sekä tietenkin ranta, eikä liikaa turisteja, joten pari päivää vierähti mukavasti merimaisemissa. Ajokengätkin saatiin kuvateltua.








Kädenmuotoisen Chalkidikin kolme niemeä ovat Kassandra, Sithonia ja Athos. Athoksen eteläkärjessä sijaitsee Athosvuori (2033 m) ja Athos on Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio. Ortodoksisen kirkon luostarielämän keskus on läntisen maailman suljetuimpia alueita. Niemellä sijaitsee 20 luostaria, skiittoja ja erakkomajoja, joissa asukkaina on n. 2300 munkkia (useita kansallisuuksia). Athokselle päästetään rajallinen määrä pyhiinvaeltajia lyhyeksi ajaksi kerrallaan eikä naisilla ei ole sinne asiaa.    

Kun ei sinne Athokselle ollut pääsyä, käväisimme kuitenkin viimeisessä mahdollisessa paikassa, Ouranopouliksen kaupungissa, johon tie päättyi. Itse vuori siinteli horisontissa. Satamasta olisi päässyt 3h kestävälle risteilylle, jolloin vuorta ja vuorilla sijaisevia luostareita olisi voinut tutkailla tarkemmin, tosin laivallakaan ei ole pääsyä 500m lähemmäksi rantaa. Pieni kylä oli myös turistikohde, matkamuistomyymälöiden tarjonta oli tietenkin uskontopainotteista, eikä kaikki suinkaan mitään krääsää, luostareiden ikonimaalareiden tuotantoa oli tarjolla runsaasti. 









Reissu jatkui länsimaisen sivistyksen kehdossa ja kun läheltä löytyi Aristoteleen syntymäpaikka Stagira, kävimme tervehtimässä antiikin filosofin ja tiedemiehen patsasta hänen kunniakseen perustetussa puistossa. 






Vietimme yhden yön Kavalassa, jota sanotaan yhdeksi Kreikan kauneimmista kaupungeista, ehkäpä kaupunki olikin sitä, mutta myöhäinen saapuminen tarkoitti meille vain punkan pohjalla makoilua. Aamulla ihailimme vanhan kaupungin kukkulalla sijaitsevaa linnaa ja akveduktia. 




Edessä oli ajopäivä kohti Turkkia, matka oli hieman puuduttavaa maisemaa Traakianmeren rantamilla, kunnes Porto Lagosissa pääsimme meren ja laguunimaisen Vistodinajärven välisellä kapealla kaistaleelle. Seutu oli myös luonnonsuojelualuetta. Pysähdyimme sattumalta huilamaan levähdysalueelle, josta johti kävelysilta pienelle saarelle, jossa sijaitsi Pyhän Nikolaksen kirkko ja luostari. Saarelta johti kävelysilta vielä pienemmälle saarelle, jossa jälleen pieni kirkko. Vaikka paikka kuului Vatopedin luostarin (Athos) alaisuuteen, oli tänne kaikilla vapaa pääsy.





Matkalla ohitetut kylät olivat hiljaisia, useissa autoita tehtaita, joiden toiminta oli päättynyt aikoja sitten. Yövyimme pienessä Tycheronin kylässä, jossa myöskään ei ollut mitään muuta kuin kirkko, rekkaliikenne jyrisi läpi koko yön Kreikan pohjoisosiin.





Kreikan itäinen osa, Makedonian maakunta, on kreikkalaisten mielestä se ainoa ja oikea Makedonia, Aleksanteri Suuren valtakunnan ydinalue ja nimellä saisi viitata antiikin aikaiseen Makedonian valtakuntaan. Nimikiista Kreikan ja Makedonian tasavallan välillä on kestänyt n. 27 vuotta. Meillekin asia konkretisoitui erään kaverin lukiessa tarroja pyörän sivulaukun kyljestä: "Väärin, väärin, tuo Makedonia (tarkoittaen tasavaltaa) on väärin, Makedonian nimi kuuluu vain meille kreikkalaisille!" Kaveri alkoi jo hieman kiihtyä, mutta sovittiin, että jätetään politikointi väliin... Hallitusten väliset neuvottelut nimenkäyttöoikeudesta jatkuvat, lehtitietojen mukaan sopu olisi jo lähellä. 

Meillä kumpikin Makedonia on jo takana, matka jatkui Turkissa.



tiistai 15. toukokuuta 2018

Kalliolle, kukkulalle...

KREIKKA
Meteora
4.-5.5.18

Pohjois-Kreikasta oli mielikuva, että seutu on vuoristoista ja tiet kurvailevat rinteillä -  ja  ajomatka on pelkkää maisemien ihailua... maisemia kyllä ihailtiin, mutta tiet, ja varsin hyvät, kulkivat laaksossa ja vuoret siintelivät jossain kaukaisuudessa. Länsi-Makedonian maisema oli vehreää maanviljelysaluetta, peltoja, oliivi- ja hedelmäpuita sekä tiheitä lehtipuumetsiä. Liikennettä sopivasti eli hyvinkin rauhalliseen tahtiin pääsimme etenemään. Suuntana meillä oli Kreikan keskiosa, Thessalian Pindos-vuoristoon kuuluva Meteoran luontoalue luostareineen. Sään puolesta oli sopiva päivä ajamiseen, lämpötila +25 asteen tietämillä ja puolipilvinen päivä. Rajalta Meteoraan matkaa kertyi 200 km.




Meteora on ortodoksinen luostarialue, jossa sijaitsee nykyään kuusi toimivaa luostaria luonnon muovaamien kalliopaasien päällä, vaikeakulkuisten kallioiden huipuilla. Lisäksi vuorilla on muutamia asumattomia ja osittain raunioituneita luostareita sekä erakkojen luolia ja erakkomajoja. Luostarit ovat peräsin 1300-1500-luvuilta, ensimmäiset erakkomunkit asettautuivat alueelle kuitenkin jo 1000 -1100-luvulla. Kalampakan kaupunki ja Kastrakin kylä sijaitsevat  Meteoran juurella, Kalampaka on näistä suurempi,  Kastraki hieman idyllisempi - molemmista löytyy runsaasti monentasoisia majoituspalveluita, tavernoita, kahviloita, matkamuistomyymälöitä. ikonikauppoja jne. Majapaikkamme sijaitsi Kalampakan puolella.

Saapuessamme Kalampakaan iltapäivä oli jo sen verran pitkällä, että lykkäsimme luostarikierroksen seuraavana aamuun. Liikkeelle oli lähdettävä hyvissä ajoin, sillä odotettavissa oli, että pyhiinvaeltajia ja muita turisteja olisi liikkeelle runsaasti, kyseessä oli myös Unescon maailmanperintökohde (jälleen yksi). Rengastie, rakennettu 1920-luvulla, oli kapeanlainen ja n 10 km pitkä ja kummastakin kylästä pääsi nousemaan vuorille. Oli pienoista arpapeliä, mitä kautta matkaajat ja bussit nousisivat rinteille ja kohteisiin - onnistuimme kuitenkin valitsemaan oikean suunnan, Kalampakasta lähtevän, meidän edellä kiemurteli vain yksi bussi, muutama auto ja vespa. Ensimmäisestä pysähdyspaikasta näki kauas: ensinnäkin huikeita huippuja, kivipaasien päällä kohoavat luostarit ja myös rinteisiin parkkeeratun bussirivistön. Nopeasti laskettuna noin 20 linja-autoa, joissa ehkä 20-40 matkustajaa kussakin eli satoja matkalaisia, ja päivän mittaan saapuisi lisää väkeä. Jossain vaiheessa siis kohtaisimme väentungoksen!



Kävimme kolmessa luostarissa. Pyhän Kolminaisuuden (Agia Triada) luostariin oli kohtuullinen kävelymatka,ensin helppokulkuista rinnepolkua alas ja sitten kapeita portaita ylös, välillä portaat kulkivat kallion sisällä ja vuoren reunamaa pitkin. Portailla oli kyllä riittävästi pituutta ja nousua! Ennen käytössä oli tikapuut ja vinssattava verkko, nyt sillat ja kallioon hakatut portaat helpottivat kulkua ja tavaraliikenne hoitui vaijerihissin avulla. Luostarissa oli kaksi kirkkoa, joista toinen pieni ja pyöreä, kummassakin upeat ikoniseinät, ja takapihalta tietenkin huikea maisemat. James Bond "Erittäin salainen" (For Your Eyes Only) seikkaili elokuvan loppuhuipennuksissa tämän luostarin maisemissa eikä James tietenkään kipittänyt portaita pitkin.










Pyhän Stefanoksen luostariin pääsi suoraan parkkipaikalta, kaksi kirkkoa sekä hieno puutarha. 




Suuren  Meteoron luostariin pääsy, alueen suurin ja vanhin luostareista, vaati ensin laskeutumisen alas kalliopylväiden väliin, ja sen jälkeen riittikin kiivettävää jykkiä portaita pitkin ylös. Huipulla sijaitsi jälleen hämyinen pääkirkko ikoniseinineen, täältä löytyi myös ikonimuseo sekä etnografinen museo ja sota-aiheisia litografioita. Vanha keittiö ja kellari tammitynnyreineen kertoivat entisestä luostarielämästä. 







Luostareiden terrasseilta ja tasanteilta pääsi ihailemaan maisemia, kalliopilareiden korkeus on keskimäärin n. 300 m, korkeimmat jopa yli 600 m,  alhaalla Kalampaka ja Thessalian laakea tasanko, toisaalla Pindos-vuoret. Rengastien varrella oli myös muutamia levähdysalueita maisemien ihailuun.








Pääsymaksu kuhunkin luostariin oli 3€/hlö, paikalliset eivät mielestäni maksaneet mitään. Varsinaisia luostarin asukkaita ei näkynyt lukuunottamatta muutamia nunnia lippukassoilla ja myymälöissä. Luostarit ovat yleisölle vain osittain avoimia, oli useita suljettuja portteja ja lukittuja ovia, niiden takana ehkä elämää. Puutarhat ja kasvimaat kukoistivat.  





Päivä kului nopeasti kierrellessä näissä muutamassa kohteessa, väentungos oli kohtalainen, portaiden kiipeilyurakka karsi väkeä, osa jäi mielummin kuvailemaan luostareita parkkapaikalta.



Auringonpaiste katosi iltapäivällä harmauden taakse, joissakin aukioloajoissa oli poikkeavuuksia netistä löytyneisiin tietoihin, voimassa piti olla kesäaukioloajat, mutta mm. nunnaluostari eli vielä talviajassa. Ei ennätetty sisään. Sade kasteli, ja palasimme alas kaupunkiin. Meteoran huiput katosivat raskaiden pilvien taakse ja paikka näytti sateessa hyvin mystiseltä.