lauantai 20. toukokuuta 2017

A niin kuin Albania

ALBANIA
Shköderjärvi, Tirana 6.-8.5.17

Avoimin mielin Albaniaan! Mutta olihan erikoista, kun Skadarjärven nimi rajan toisella puolen olikin nimeltään Shköderjärvi, järven rannalla sijaitsevan Shköderin kaupungin mukaan. Suomeksi järvi kulkee nimellä Skutarijärvi.

Mp-reissulla on ainakin yksi yö vietettävä leirintäalueella, tosin eihän meillä tälläkään kertaa ollut mukana mitään leirintävarusteita, mutta emme kuitenkaan päätyneet puskien alle. Lake Shkodra Resort -leirintäalueella, joka sijaitsi noin kaksikymmentä kilometriä rajasta, oli telttoja tarjolla omasta takaa: isossa tiipii-tyylisessä teltassa oli sängyt ja myös matot lattialla, ledivalaistus ja ulkona oma riippukeinu, luksustelttailua parhaimillaan. Respan tyttö puhui erinomaista englantia, palveluihin kuului myös ravintola ja pieni kauppa, wifi-yhteys (hieman huono) yms. leirintäalueen normipalveluja.  Luottokortti ja eurot kelpasivat, mikä oli helpotus, kun paikallista valuuttaa, lekejä, ei ollut yhtään. Useita eurooppalaisia matkailuautoja oli leiriytyneinä alueella. 









Käen kukuntaa, linnunlaulua ja yöllä sammakonkurnutusta, joka aamuyön puolella katosi ukkosen jyrinään ja kaatosateeseen. Sade jatkui koko aamun, ja uloskirjautuminen oli jo klo 10, joten lähdimme liikkeelle sateessa kohti pääkaupunkia. Ajomatkaa Tiranaan oli n. 120 km.

Edellisiin maihin verrattuna olimme nyt selkeästi erilaisessa ympäristössä, Euroopan köyhimpiin kuuluva maa, tie oli huonoa asfalttia ja reikäinen, tienvieret roskaiset, ja liikenne, jota oli paljon, melko kaaottista. Jokaisella kuskilla oli omat pelisäännöt, sivuteiltä tultiin röyhkeästi eteen, tiukkoja ohituksia ja kiilaamista, vanha mersu oli kulkupelinä varmaankin joka kolmannella kuskilla! Seassa oli myös kuitenkin luksusluokan bemareita ja audeja. Ja huoltoasemia oli tiuhaan. Reilu kymmenen kilometrin pätkä oli myös leveää moottoritietä, jalankulkijat ja muutamat  hevoskärryt käyttivät myös piennarta, kieltomerkeistä huolimatta.

Ja kontrasteja löytyi lisää: Shköderin ja  Lezhen kaupunkeja hallitsi isot linnoitukset - ohi ajettiin - yleisesti rakennuskanta oli huonokuntoista, tosin poikkeuksiakin löytyi: tien varrella sijaitsevat huoltoasemat, monet ravintolat ja yritysten liikerakennukset olivat uudenkarheita, pihamaat viimeisteltyjä muotoonleikattuine pensaineen. Ja naapuritontilla sijaitsi sitten se keskeneräiseksi jäänyt talo, jossa yhdessä kerroksessa asuttiin ja  muissa kerroksissa tuuli puhalsi seinien läpi, unikot ja heinikko rehottivat pihamaalla.

Tiranassa ajoimme jälleen aivan ydinkeskustaan, liikenne oli melkoinen ja muutamat isot liikenneympyrät suorastaan pelottavan kaaosmaisia, autot hipoivat sivuboxeja kummaltakin puolelta ja jostakin oli vain löydettävä oma väylä ulos. Olimme buukanneet yösijaksi Central Apartment Shoshista huoneen, ja yllätys oli melkoinen, kun meillä oli käytettävissä täysin kalustettu kaksio 33€/yö hintaan, pyykinpesukoneesta tuli iso plussa. Näkymä makkarin ikkunasta oli masentava, mutta eipä ikkunoista maisemia ollut tarkoituskaan katsella.







Vainoharhainen diktaattori Enver Hoxha hallitsi Albaniaa vuodesta 1944 kuolemaansa 1985 saakka, maa oli 40 vuotta hänen rautaisessa otteessa salainen poliisi tukenaan, vastustajat eliminoitiin tai vangittiin vuosikausiksi, yhteydet olivat poikki joka suuntaan, kaikki kansallistettiin ja Hoxha julisti Albanian tulevan sosialistiseksi mallivaltioksi omin avuin. Ylivertainen toveri ja Suuri opettaja rakennutti rannoilleen hyökkäyksen pelosta 750.000 tai lähemmäs miljoona bunkkeria. Maan rajat aukenivat ulkopuolelle ja ulkopuolisille vasta diktatuurin päättymisen jälkeen 1992.

Entisöityyn bunkkeriin törmäsimme Postbllk-Checkpoint -muistomerkin muodossa, puistosta löytyi muitakin pieniä bunkkereita.  Isoja puistoja oli keskustassa useita, mm. Parku Rinia, ja leveillä bulevardikaduilla liikenne rullasi siihen tahtiin, ettei yli ollut päästä. Muutamat liikennevalot herättivät kyllä huomiota.







Bllokun kaupunginosa kommunismin aikaan oli ainoastaan Hoxhan ja hänen eliittinsä asuinalueena, tavan kansalaisilla ei sinne ollut asiaa. Nyt Deshemoret e Komit Bulevardin toisessa päässä on Äiti Teresa -puisto ja mm. Tiranan yliopisto ja arkeologinen museo, ja toisessa päässä Skandenbergin aukio, Ethem Bej -moskeija (1820-21), Kulla e Sahatit - kellotorni (1821-22), Albanian kansallismuseo julkisivumosaiikkeineen sekä värikkäitä ministeriön rakennuksia.








Skanderbergin aukio oli mittavan remontin alla, kansallissankari Gjergi Kastrioti Skandeberg, "Albanian lohikäärme" ratsasti nyt yksinään aukion reunalla, kyseinen ruhtinas yhdisti albaanit taistelemaan ottomaaneja vastaan 1400-luvulla. Patsas pystytettiin 1968, kun sankarin kuolemasta oli kulunut 500 vuotta. 





Ennätimme käydä myös modernissa ortodoksessa Ngjallja e Krishtit -katedraalissa (Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, 2014)  ja tsekata Tiranan pyramidin. Entisen diktaattori Hoxhan  muistoksi 1988 rakennettu pyramidin muotoinen, Enver Hoxha -museo, tytär Panver Hoxha arkitehtinä, oli aikoinaan Albanian kallein rakennus, kommunismin romahdettua museo muutettiin konferenssikeskukseksi ja nyt se oli tyhjä ja ilkivallan pilaama. Nuoret sällit temppuilvat sen jyrkällä katolla.











Ja kioskin kulmalla ukot läiskivät korttia entiseen tyyliin, Ferrarin tai Lamborghinin meteli ei heitä häirinnyt - tietyt asiat rullaavat ennallaan, ja paljon on reilussa parissakymmenessä vuodessa muuttunut. 





Ihmiset olivat ystävällisiä, ja jotkut pysähtyivät juttelemaan kaduilla. Pizzerian naismyyjä tosin häkeltyi täysin ja sai melkein paniikkikohtauksen, kun joutui yksinään palvelemaan meitä ulkomaalaisia. Majapaikkamme isäntä,  auttavalla englannin kielen taidollaan,  oli myös hyvin avulias.

2022 km matkaa takana ja Tiranasta emme enää etelämmäksi jatkaneet, ajoimme hieman samaa reittiä Tiranasta pohjoiseen  ja lähdimme kohti itää. Tiranasta rajalle oli 170 km, Milot - Kukes välinen osuus oli hienoa, uutta moottoritietä vuoristossa. Kävimme vielä Kukesin keskustassa vaihtamassa loput leket euroiksi, sillä Kosovossa kelpasi jälleen eurot. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti