26.-28.8.2016
Ajoimme aamusumussa Coguelles'iin. Etukäteen varaamamme lippu (yht. 57e) lunastettiin alueelle tultaessa automaatista. Näyttö ehdotti muutosta aikaisempaan junaan kuin mitä varauksemme oli ja koska kanaalin alittajia ei aamulla juurikaan ollut, ennätimme hyvin aikaisempaan shuttleen. Ohitimme lipun/passintarkastuspisteen moottoripyörille ohjattua kaistaa pitkin eikä virkailijaa näkynyt (?!), joten pienen kruisailun jälkeen päädyimme Englannin passintarkastukseen. Tämän jälkeen jatkoimme ajoneuvontarkastukseen, meiltä riitti matkalipun esittäminen, ja etenimme ajokaistoja pitkin edelleen asemalaiturille, jossa odottelimme muutaman minuutin. Ajoimme junaan viimeisenä.
Koko alue oli aidattu ja kameravalvontaa oli joka nurkalla, nettisivuilla ilmoitettiin kiristetyistä turvatoimenpiteistä. Siirtolaisten pyrkimykset päästä Englantiin tunnelin kautta on myös täysin suljettu.
Autoja kuljettavat vaunut ovat umpinaisia ja sisäänajessa ajoimme useamman vaunun läpi autojen jatkeeksi. Pyörä oli laitettava hieman poikittain ja siinäpä sitten kulkuneuvon vieressä odottelimme matkan alkamista - reilut 35 min myöhemmin olimme kanaalin toisella rannalla, Folkestonessa. Juna tyhjeni nopeasti ja laiturilta ajoimme ramppia pitkin suoraan maantielle. Alkuun oli vähän hakemista ja totuttelemista vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, suunta kohti Oxfordia.
Päivä kului moottoriteillä, auringonpaisteessa ja helteessä, liikennettä oli iltapäivästä jo runsaasti, Bank Holiday (elokuun viimeinen maanantai), yleinen vapaapäivä, oli saanut porukat liikenteeseen. Jossain matkan varrella poikkesimme pikkuteille ja eräässä pikkukaupungissa kävimme ostamassa teltan mukaamme.
Oxfordin liepeillä sijaitsi Botleyn kylä ja sen vieressä Hill End Centre (nuorison leirikeskus), ja myöhemmin iltapäivällä olimme nurmikentällä teltan pystytyksessä. Emmekä olleet ainoat, kenttä oli jo täynnä telttoja ja moottoripyöriä ja lisää väkeä saapui paikalle koko ajan. Overland Magazine -lehden järjestämä Overland Event 2016 -tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja se kokosi paikalle n. 700 osallistujaa. Olimme ainoat Suomesta matkanneet, suurin osa motoristeista oli englantilaisia.
Ja sitten itse asiaan: ukkosenjyrinän ja voimakkaiden sadekuurojen saattelemana kuuntelimme maailmankiertäjien kertomuksia vuosien takaa, viime vuosilta ja jotkut olivat kertomassa parhaillaan menossa olevista reissuista, oli diashowta ja elokuvaa. Näytillä oli myös reissumiesten ja -naisten maailmaanähneitä, kolhuisia ja tarrojen peittämiä pyöriä, joilla kaikilla oli kutsumanimi. Vaikeatahan sitä on matkustaa reissukaverinsa kanssa, jollei sillä ole nimeä.
Ted Simon, maailmankiertelymoottoripyöräilyn grand old man, kiersi 70-luvulla vuosikausia palloa nelikymppisenä ja uudestaan samoja reittejä pitkin seitsenkymppisenä 2000-luvulla, upeaa kertomusta saatteli kokoelma haalistuneita valokuvia.
Yamaha R1:llä matkaava Sjaak Lukassen kertoi vuosia kestäneistä maailmanympärimatkoistaan, arktisesta reissustaan keskitalvella Alaskan pohjoisosaan sekä uudesta projektistaan moottoripyörällä pohjoisnavalle.
Kreikkalaiset Sergios ja Aleksandra olivat olleet vanhalla Vespalla reissussa kaksipäällä 10 000 euron budjetilla 2,5 vuotta Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Olivat nyt keräämässä lisää rahaa, jotta reissu voisi jatkua.
Swazimaalainen Spencer Convay filmasi Afrikan ympärimatkallaan Afrikan Diaries TV-sarjan, joka toivottavasti nähdään joskus myös Suomessa. Tapahtuman jälkeen hän oli aloittamassa Kolumbiasta uuden reissun Etelä-Amerikan ympäri.
Dylan Samarawickrama ohitti Darien Capin viidakon, Panamasta Kolumbiaan, uskomattomalla tynnyri-bambulautalla, jonka voimanlähteenä oli hänen oma pyöränsä. Bensa tietenkin loppui jossain vaiheessa, joten 800 km:n purjeduksesta tulikin äkkiä melkoinen selviytymisreissu.
MondoEnduro-, TerraCirka- ja MondoSahara-filmien tekijä Austin Vince hauskutti yleisöä haalarissaan, Sam Mancom filosofisoi seikkailuaddiktiosta, Lois Pryce naisena reissaamisesta Iranissa, Andreas Huismann opasti matkavalokuvausta, tapahtuman järjestäjä Paddy Tyson matkakertomusten kirjoittamista jne, jne.
Ohjelmaa oli tarjolla kolmessa paikassa yhtäaikaa kolme päivää putkeen. Eikä vanha kunnon slow race -kisakaan puuttunut tapahtumasta. Lisäksi iltaisin oli tarjolla bändiesityksiä, olutta pubissa sekä pizzaa ja burgereita. Ennen puolta yötä leiri oli kuitenkin täysin vaiennut, ei ollut älämölöä, ei pyörien huudatusta! Sateen ropina säesti teltoista kuuluvaa kuorsausta, moni näki unta tulevista reissuistaan...
Osallistumismaksu oli 60 puntaa/hlö sisältäen ohjelman, telttapaikan ja aamuteen/murukahvin.
Tapahtuma oli todella mielenkiintoinen ja voi suositella maailmalla reissaaville tai reissua harkitseville! Overland Event järjestetään myös ensi kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti