Aurinkoa ilman pilvee

Marokko, Fes-Tetouan-Tanger Med 27.3. - 28.3.15

Apinoita ei näkynyt, mutta sitäkin enemmän lunta... Vuoren rinteillä olisi ollut vielä loistavat hiihtokelit! Aurinko paistoi ja maisemissa riitti ihailtavaa. Korkeimillaan kävimme noin 1700 metrissä, Ifranen kaupungissa ihmetystä herätti jälleen lukuisat poliisit, kaupungin ulkopuolella olikin viitta "Royal Palace" ja lisää poliisipartoita - kyseessä taisi olla kuningas Muhammad VI:n kesämökki - yksi monista,  jostain muualta maasta löytyy vielä 24 palatsia ja kartanoa...

Ajoimme Fesin, Marokon kolmanneksi suurimman kaupungin läpi suhteellisen sujuvasti. Täältä olisi löytynyt medinojen medina, tai oikeastaan kaksikin, joku mopomies olisi halunnut meidän seuraavan häntä vanhaan kaupunkiin, ja nähtävyyksiä olisi jälleen ollut tarjolla loputtomiin. Mutta tie kutsui ja Rif-vuoriston kiemurat merkitsivät väistämättä hidasta ajonopeutta, ennen iltaa olisi vielä löydettävä yösija jostakin. Jossain vaiheessa GPS jälleen sekoili, ja päädyimme sivutielle, alkuun tie oli päätien veroinen, joten emme edes huomanneet olevamme väärällä reitillä. No, tie huononi, ja muuttui kapeaksi ja reikäiseksi asfaltiksi, kiemurtelimme vuoren rinteitä ylös ja alas -  olisiko pitänyt kääntyä takaisin? Arvelimme kuitenkin, että jostain kai putkahdamme takaisin päätielle - n. 100 km ja reilut 4 tuntia myöhemmin se lopulta onnistui. Ja erinäisten kyselyjen jälkeen, sillä GPS:n mukaan kun olimme edelleen sillä päätiellä. Vauhtia ei ollut, vaarallisia tilanteita ehkä jokunen, mutta extremeä kuienkin ihan riittävästi... Tie soveltui paremminkin  aaseille ja muuleille, ja niitä näimmekin runsaasti. Maisemat olivat mahtavat, yllättävää oli vuoren rinteillä sijaitsevat lukuisat kylät viljelyspeltoineen. Ja mitähän rinnepelloilla kasvatetaan - oletettavasti myös Marokon Caramellon raaka-ainetta - myöhemmin mm. eräs autoilija kutsui meitä kotiinsa teelle ja hasiksen tuprutteluun... Jätimme kyläilyn seuraavaan kertaan.

Yön vietimme Katamassa, olimme hotellin ainoat asiakkaat. Paikka oli halpa ja siisti, 1300 metrin korkeudessa ilta ei ollut mikään lämmin, säästösyistä lämmitys oli pois päältä, hengitys huurusi... Raittiissa ilmassa vällykerroksien alla nukutti hyvin. Aamulla jatkoimme vuoristokurvailua, useita moottoripyöräporukoita tuli vastaan, Tetouanin liepeillä alkoi Välimeri välkehtiä, ja rantateitä pitkin olimmekin hyvissä ajoin Tanger Medin satamassa. Luukulla kerrottiin laivan lähtevän iltapäivällä, ei ollut kuitenkaan meidän paatti, sillä sen koneet käynnistyivät vasta klo 20 jälkeen.

Marokon ajelua kertyi 1550 km, harmillista oli, että sateiden (ja sairastelun) vuoksi suunnitelmia oli hieman muutettava - mutta jäihän jotain mahdolliseen seuraavaan reissuun? Hyvät tiet, mahtavia maisemia, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, bensan hinta n. 1€/l ja kaiken tämän päälle ripaus eksotiikkaa!

Droppeja ja minttuteetä

Marokko, Marrakech-Beni Mellal-Azrou 22.3. - 26.3.15

Marrakech kutsui, siirryimme sisämaahan ja liekö koleat kelit syynä: ajopäivä kävi Heikin voimille tai joku muu pöpö - perillä hän kaatoi heikkona hetkenään pyörän (oli parkissa, sivulaukku repesi kiinnikkeistään), ja tämän  jälkeen hän makasi pari päivää horkassa punkan pohjalla vällyjen alla ellei istunut vessassa... Dropeilla paranneltiin vointia, ja laukku saatiin myöhemmin kiinnitettyä remmeillä tukevasti paikoilleen.

Otimme siis yhden huilipäivän ja viivyimme Marrakechissa yhden päivän kauemmin mitä alunperin aioimme. Airbnb:ltä varaamamme asunto sijaitsi 10 min kävelymatkan päässä Medinasta, sama matka oli Jardin Majorelleen, joten jalkauduimme lopulta kaupungille. Ja kun aurinkoa ei juurikaan ole näkynyt koko Marokossa oloaikanamme, niin ei sitä löytynyt täältäkään - kaupunki, jossa sataa harvoin - meille oli tiedossa sadekuuro sadekuuron jälkeen.

Medina oli jälleen sokkeloinen ja tavaraa oli runsaasti tarjolla, mm. upeita mattoja, lamppuja, nahkatuotteita yms. muuta  matkamuistoroinaa. Kapeilla kujilla joutui koko ajan varomaan edestä ja takaa tulevia mopoilijoita. Hypimme lätäköiden yli, osa kojuista oli peitetty muovien alle, kukaan ei edes yrittänyt tehdä kauppaa! Unescon maailmanperintökohde, Marrakeshin must-see nähtävyys, Djemaa el Fna -tori, oli myös hiljainen, muutama käärmeenlumoaja istuskeli torin keskellä ja sadekuuron yllättäessä käärme tungettiin takaisiin koriin! Ei ollut lainkaan sitä säpinää, mitä olimme kuvitelleet!

Jardin Majorelle on upea keidas terrakotan punaisten rakennusten välissä. Taidemaalari Jacques Majorelle aloitti 1920-luvulla rakentamaan puutarhaa, johon hän keräsi kasveja eri maanosista, puutarha siirtyi Yves Saint Larentin ja hänen kumppaninsa Pierre Bergen omistukseen 1980-luvulla (nykyisin säätiö). Kaktusten, palmujen ja bambujen takaa löytyi berberikulttuurista kertova museo (v 2011), jossa on nähtävillä pariskunnan keräämiä esineitä, pukuja, mattoja ja koruja. Putiikissa olevat Laurentin suunnittelemat  marokkohenkiset "matkamuistot" olivat laadultaan hieman toista kuin mitä Medinan kojuissa (ja niissä tuskin oli tinkimisvaraa!), "Love posters" -kokoelma oli myös laaja. Berberiviitat eivät heiluneet näiden muurien sisällä, puutarhassa oli vain turisteja, ja niin harras tunnelma, että oli aivan outoa....

Ja vettä tuli taivaalta lisää, jätimme punaisen kaupungin ja sitä ympäröivät palmumetsät taaksemme, samoin kuin vuorille ja berberkyliin vievät tiet, ja lähdimme takaisin kohti pohjoista. Tievarret olivat mutavelliä ja valtavia lätäköitä, asfalttitie oli sortunut yhdestä kohti, mutta kiertotietä pitkin paikan ohi pääsi helposti. Beni-Mellalia ympäröivät vuoret olivät sadepilvien peitossa, jäimme yöksi kaupunkiin, aamulla verhojen takaa pilkisti aurinko sekä lumihuippuiset vuoret.

Säätiedotusten mukaan luvassa oli vihdoinkin aurinkoa, joten jatkoimme sisämaan suuntaan ensin Atlas-vuoriston reunamilla ja vähitellen nousimme yhä ylemmäs kukkuloille.

Maantieliikenne oli jälleen rauhallista, poikkeuksena muutamat romumersuilla (ja näitä romuluokan mersuja muuten täällä riittää) ajavat kuskit, poliiseja  + tutkiakin on vähän väliä ja aivan yllättävissä  paikoissa. Eikä muuten mikään harvinainen näky ole rinnakkain ajava aasi - ja Porschekuski.

Azroun kaupungista (1250 m), vanhan keskustan reunalta, löytyi marokkohenkinen pieni ja viihtyisä hotelli, teetarjotin kannettiin huoneeseen heti saapumisemme jälkeen - kuppi kuumaa ja sitten ulos lenkkeilemään siksi aikaa, että huone lämpeni! Kaupunkia ympäröivässä setrimetsissä asustelee magotteja (berberiapinoita), jospa onnistusi myöhemmin jonkun näkemään?!

Marokkoon

Marokko, Tanger Med-Asilah-Casablanca 19.3. - 21.3.15

Afrikan tähti -pelissä ei yleensä ennättänyt Tangeriin, kun rosvo oli jo vienyt rahat - nyt olimme vielä Espanjan puolella Algecirasissa, kun vaikutti samalta! Huonojen nettiyhteyksien vuoksi emme saaneet buukattua laivalippuja etukäteen, ja päädyimme siihen, että ostamme ne vasta satamasta. Ennen kaupunkia oli tosin kaksi myyntipistettä ja huolimatta mainostetusta 24h:n aukioloajasta, kumpikin oli kiinni. Satama-alueelta emme löytäneet lipunmyyntiä, pienikin hidastus ja härkkijäkaverit olivat kimpussa, ja selvisi, että matkaliput oli noudettava kaupungilta, oikeastaan vain kadun toiselta puolelta, mutta tietyömaan ja aitauksien vuoksi pyörällä ei sinne päässyt. Joten oli jalkauduttava ja erään kaverin avustuksella löytyi aidasta reikä, josta pääsi kulkemaan tietyömaan läpi. Kaveri tietenkin ohjasi lipunostoon juuri tiettyyn paikkaan... Lippujen hinta oli kohtuullinen, 18€/hlö + 54€/pyörä, toimiston välityspalkkio 50€! No, ei me sitä maksettu, ja neuvottelun jälkeen komissiosta lähti kolmekymppiä pois. Pääsiäisen vuoksi hinnat kuulema ovat korkeammat - pelkkää vedätystä!  "Saattaja" pyysi kymppiä opastuksesta, sai 3€.

Laivalla ei ollut tungosta, mutta lähtö oli yli tunnin myöhässä. Matka kesti 1,5h ja passi leimattiin laivassa, jostain  syysta jouduin poliisin tentattavaksi - olin ainoa nainen siinä passijonossa - herätinkö epäilyjä, no, täytyy myöntää, että ehkä pukeutuminen poikkesi hieman paikallisten naisten kaapuvarustuksesta.  Marokkoon ei siis tarvita viisumia, vihreä kortti kelpaa, ei maksuja, pyörän tullauspaperit pystyi ja kannattaa täyttää etukäteen netissä.

Liput meillä oli Tanger Med -satamaan, vaihtoehtoina olisivat olleet  Ceuta tai Tanger, sillä  Gibraltarin salmen yli pääsee useilla lautoilla. Satoi kaatamalla, tullialue oli osittain katettu, mutta vettä tuli räystäiden ja katoksien reunojen yli runsaasti. Prosessi kesti ja kesti - muutama virkailija tarkasti papereita ja vähän näytti siltä, että auton ikkunasta sujautettu keksipaketti tai mehupurkki tai "kädenpuristus" nopeutti joidenkin hommaa. Toisaalta, vettä tuli taivaan täydeltä, joten ei ollut kiire mihinkään. Lopulta päädyimme sateen sekaan, muutamia sääliviä katseita ja kommentteja: etelässä paistaa aurinko... Ehkä pitäisi siirtyä Saharaan?

Satamasta pääsi suoraan moottoritielle (maksullinen) ja  Ashilahissa,  n. 100 km:n ajon jälkeen, pääsimme sisätiloihin kuivattelemaan vaatteita ja passeja. Illalla sade loppui, joten ennätimme  kiertelemään kaupungin kujilla.

Ensivaikutelmat Marokosta olivat hyvät, erittäin siistiä eikä kukaan yrittänyt tyrkyttää väkisten  mitään.

Aamulla oli vedettävä kosteat ajokamat päälle, pilvet peittivät vielä taivaan, mutta onneksi ei satanut. Jatkoimme Casablancaan ja edelleen moottoritietä, matkan varrella oli useita poliisipartioita, liekö Tunisian tapahtumat nostaneet valmiustasoa täälläkin.

.
Casablanca, kuningaskunnan suurin kaupunki, yli 4 milj asukasta, lienee usealle tuttu elokuvasta Casablanca,  mutta kaupunki oli kyllä aivan toisennäköinen kuin mitä Hollywoodin pahvikulissit aikoinaan kertoivat. Medinan, vanhan kaupungin sokkelokujien viereen Atlantin rannalle, on rakenteilla hieno asuinalue, on lukuisia hotelleja, pilvenpiirtäjiä, uusi rautatieasema jne. Kaupungin  merkittävin nähtävyys on Hassan II -moskeija, valmistunut v 1993, maailman seitsemänneksi suurin moskeija, jonka rakennuttaminen on maksanut varmaan erinäisen dirhamin.  Ex-kuningas teetätti itselleen muistomerkin, josta löytyy vaikutteita Granadan Alhambrasta ja Cordoban La Mezquitasta.

Ja muuten, elokuvaklassikko Casablancassa ei sanota kertaakaan"Play it again, Sam!"

(Katso video)